uoden apteekista pullon, jonka hän antaa rouva Eklöfille ja menee.
ROUVA EKLÖF.
Vai niin, kloroformipullo. Kiitos, kiitos! No eipä tämä näytä
juuri pieneltä. Sen panemme hyvään säilöön. Vaikkapa
tänne kaappiin. Eikö niin?
ELISE
(puuhatessaan paperi kädessään.)
Niin, pannaan sinne. Tässä on kaapin avain, hyvä rouva Eklöf.
(Antaa hänelle avaimen.)
ROUVA EKLÖF
(antaa avaimen takaisin pantuaan pullon kaappiin.)
Tässä on avain. Nyt ei kukaan asiaan kuulumaton saa pulloa käsiinsä.
ELISE
(on levittänyt kirjearkin ja kääntelee sitä hämmästyksissään.)
Mitä kummaa! (Lapsellisesti nauraen). Paperi on aivan typösen tyhjä,
ei ainoatakaan kirjainta! Onpa se ollut hajamielinen kirjoittaja.
ROUVA EKLÖF.
Totta tosiaan! Eipä sitten
